Ensimmäinen asia, jonka huomaat festarialueella, ei ole lavan valo tai oluen hinta. Se on ilmassa väreilevä sähkö. Ihmiset liikkuvat lähellä, puheensorina on paksua ja basson jytke tuntuu rintalastassa asti. Ja sitten, jossain välissä, huomaat katseen joka viipyy. Seksiseuraa rockfestareilla ei synny vain sattumalta – se syntyy siitä hetkestä, kun musiikki ja halu osuvat samaan tahtiin.
Unohda ajatus, että kaikki tapahtuu päälavan edessä. Todelliset kohtaamiset löytyvät usein syrjemmältä, hetkinä kun ihmiset laskevat suojauksensa.
Jotkut kappaleet toimivat kuin salainen kieli. Olen nähnyt, miten Slayerin riffi saa ihmiset halaamaan toisiaan kesken mosh pitin, tai miten balladi saa muuten ujon ihmisen nojaamaan lähemmäs. Seksiseuraa rockfestareilla ei välttämättä ala yhdelläkään sanalla – joskus se on vain rytmi, joka ohjaa liikkeet yhteen.
Jos luulet, että kaikki riippuu ulkonäöstä, erehdyt. Festareilla on oma logiikkansa.
Eräällä Ilosaarirockin keikalla näin, miten kaksi ihmistä kohtasi bajamajojen jonossa. Ei mikään romanttinen paikka, mutta he alkoivat jutella bändistä joka oli juuri soittanut, ja hetken päästä he istuivat nurmikolla kädet toistensa ympärillä. Toisella festarilla taas törmäsin pariin, joka oli tavannut samana päivänä ensimmäistä kertaa – mutta heillä oli jo yhteinen sateenvarjo ja sisäpiirin vitsi siitä, miten “tämä on meidän biisi”, vaikka bändi soitti covereita.
Festivaalit ovat kuin oma pieni kaupunkinsa, jossa aikataulut, säännöt ja jopa todellisuus taipuvat musiikin tahtiin. Seksiseuraa rockfestareilla on enemmän kuin nopea hetki – se on osa kokonaisvaltaista kokemusta, johon kuuluu hiekka kengissä, valo joka osuu olkapäähän juuri oikealla hetkellä ja se tunne, että tässä ja nyt voi tapahtua mitä tahansa.
Ehkä se on sekoitus olutta, hikeä, kaiutinta joka tärisyttää koko maata ja sitä outoa vapautta, kun tietää että kaikki päättyy parissa päivässä. Mutta juuri siksi, kun kitara soi ja sydän hakkaa, voit löytää jonkun joka jää mieleesi pidemmäksi aikaa kuin mikään festariselfie.